Julkaistu Jätä kommentti

Maailma tarvitsee muodin hidastajia

"Maailma tarvitsee muodin hidastajia."

Keskivertosuomalainen ostaa vuoden aikana 7,4 kiloa vaatteita ja 2 kiloa kodin tekstiilejä. Siihen määrään mahtuu esimerkiksi uusi T-paita vuoden jokaiselle viikolle ja lisäksi vaikkapa uusi lakanasetti. Vaatteiden ja asusteiden ostointoa ruokkii muodin markkinointi, joka synnyttää keinotekoisesti ja jatkuvasti uusia tarpeita. Pikamuodin tärkein tehtävä on olla haluttavaa, eikä muodin halpa hinta juuri pakota harkitsemaan valintoja. 

Pikamuoti on jo ultranopeaa

Voisi kuvitella, että tietämys ja keskustelun lisääntyminen ylikuluttamisen ympäristövaikutuksista jarruttaisi tuotanto- ja kulutustahtia, mutta muoti on päinvastoin kiihdyttänyt vauhtiaan. Vaatteiden myynti on peräti tuplaantunut 2000-luvun aikana ja tällä hetkellä rakettimaista kasvua tekee entistäkin nopeampi tuotantomalli, niin kutsuttu ultrapikamuoti. Ennen kuin monet meistä ovat edes ehtineet kuulla maailman suurimman ultrapikamuodin tuottajan nimeä, oli se jo saavuttanut maailman suurimman muotiverkkokaupan paikan.

Vanha tuttu pikamuoti kuukausittain tai jopa viikoittain uusiutuvine mallistoineen on jäämässä hitaaksi ja vanhanaikaiseksi, kun ultrapikamuotijätti tuo myyntiin jopa tuhat uutta tuotetta joka päivä ja tuottaa ne moninkertaisesti nopeammin. Se, mikä tänään tuoksahtaa potentiaaliselta uudelta trendiltä, on valmis vaate tai asuste jo viikon kuluttua. Kaikki tämä tarjotaan asiakkaalle nyt paljon entistäkin halvempaan hintaan. 

Ultrapikamuoti ei tavoittelekaan kestävyyttä, turvallisuutta tai hyvää käyttökokemusta, vaan tuote on täyttänyt tehtävänsä, kun se on ostettu. Elinkaarta ei suunnitella juuri ostotapahtumaa pidemmälle.

"Pikamuoti on jo ultrapikamuotia."

Elinkaaren pituudella on väliä

Joka kerta, kun poistamme tuotteen käytöstä ja ostamme tilalle uuden, kulutamme uudelleen valmistukseen käytetyt resurssit. Helpoin tapa keventää ympäristökuormaa on käyttää hankintoja pidempään ja harventaa uuden ostamista. Siitä huolimatta vaatteiden käyttökerrat ovat vähentyneet noin kolmanneksella tämän vuosituhannen aikana, ja samansuuntaista ”kehitystä” voi arvella tapahtuneen myös laukkujen, kenkien ja muiden asusteiden kohdalla. Lyhyen käytön jäljet eivät näy vain kasvavassa materiaalitarpeessa ja tuotannon päästöissä, vaan myös poistotekstiilien ja jätteen määrässä. 

Muodin nopeutuminen entisestään on surullista, huolestuttavaa ja kestämätöntä. Tämä hektinen maailma tarvitsee vastavoimakseen hidastajia, joiden tuominta pohjautuu kestävyyteen. Millaista siis on pikamuodin vastalääke?

"Hidas muoti on pikamuodin vastalaake."

Vastavoimana hidas muoti

Siinä, kun ultrapikamuoti perustuu ylivoimaiseen dataan ja ostokäyttäytymistä tutkiviin algoritmeihin, hidas muoti perustuu tavoitteeseen luoda tuote, joka vastaa todelliseen käyttötarpeeseen. 

MUUTElle hidastaminen on ydinarvo ja yhden ihmisen käsityöläisyritykselle luonnollinen tapa toimia. Laukkuvalikoiman jokainen tuote syntyy huolellisen suunnittelun tuloksena. Kokeilulle ja kokemukselle annetaan aikaa, jotta valmis tuote toimii odotetusti ja kestää pitkäaikaista käyttöä. 

"Hidas muoti toimii pikamuodin vastavoimana."
Laukuissa kestävyys on erityisen tärkeää, sillä valmistuksessa tarvitaan erilaisia materiaaleja ja työvälineitä ja rikkoutuneen laukun korjaaminen kotikonstein voi olla vaikeaa. 

Samat tuotteet säilyttävät ajankohtaisuutensa niin sesonkien, trendien kuin vuodenaikojenkin vaihtuessa ja valikoima kehittyy omaan luonnolliseen tahtiinsa kokemuksen ja kysynnän mukaan. Osaltaan mallistoon vaikuttaa myös materiaalien saatavuuden vaihtelu, sillä MUUTEn tuotanto toimii sopivien ylijäämämateriaalien saatavuuden ehdoilla.

"Hidastaminen on MUUTElle ydinarvo."
MUUTEn laukkuja ei tehdä liukuhihnatyönä, vaan laukuntekijä valmistaa jokaisen laukun erikseen asiakkaan tilauksesta. Valmistus kestää useamman viikon, sillä laadukasta laukkua ei tehdä hosumalla.

Kiireisessä maailmassa MUUTEn laukut tehdään ihmiseltä ihmiselle. Kun valmis tuote lähtee omistajalleen, sen tulee olla toimiva, kestävä ja tyylikäs -kaikkea tätä niin paljon, että siitä tulee pitkäikäinen ja rakastettu. 

Lähteet:

Tekstiilivirtaraportti 2021

Business Insider: How China’s most mysterious billion-dollar company, Shein, won over US teens and became TikTok’s most-hyped fashion brand

Ellen Mc Arthur Foundation: A New Textiles Economy: Redesigning fashion’s future

Julkaistu Jätä kommentti

Laadukas reppu on kuin luotettava ystävä – 6 syytä, miksi valmistan laukkuja

"Laadukas reppu on kuin luotettava ystava."

Laadukkaasta repusta on iloa päivittäin. Sen pitää kyllä paikkaansa, mutta miksi oikeastaan valmistan reppuja ja laukkuja? Siinäpä kysymys, jota kyselen itseltänikin aika ajoin. Tällä hetkellä maailman meno tuntuu kaikin puolin niin hurjalta ja arvaamattomalta, että olen hetkittäin päätynyt kyseenalaistamaan työni merkitystä ja mielekkyyttä. Maailmassa tuntuu juuri nyt olevan tarvetta kaikelle muulle kuin laukuille. Vai onko kuitenkaan? 

Jostain syystä oma kiemurainen polkuni on vienyt minut tähän, laukuntekijäksi Suomenlinnaan. Ja tämä polku on tuntunut oikealta, juuri minun näköiseltä tieltä.

Reppujen ompeleminen on ihanan juurevaa ja konkreettista

Rakastan tehdä asioita käsin. Nautin kovasti siitä, että näen hyvin konkreettisesti oman työni jäljen. Tämä pätee myös esimerkiksi kasvimaan hoitoon, siivoamiseen tai tavaroiden korjaamiseen. Mutta jotain aivan erityisen nautinnollista on siinä, että saan luoda tyhjästä jotain ihan omaa. Että päässäni muhinut idea muuttuukin todelliseksi käsieni kautta.

Toinen intohimoni on musiikki. Siinäkin saan ilmaista itseäni luovalla tavalla. Mutta siinä missä laulaminen ja musiikin tekeminen jää aina kosketuksen ulottumattomiin, laukkujen ompeleminen on ihanan maanläheistä ja konkreettista.

Mutta voisinko valmistaa myös jotain muuta kuin laukkuja ja reppuja? Ehkä. MUUTEn alkuaikoina suunnittelin ja ompelin myös vaatteita kierrätysmateriaaleista. Aika nopeasti kuitenkin fokus vaihtui reppuihin ja laukkuihin, ja siihen on omat syynsä. 

"Mukava ja laadukas reppu tuntuu hyvalta selassa."

6 syytä miksi valmistan reppuja ja laukkuja:

  1. Laadukas ja kestävä reppu tai laukku on kuin luotettava ystävä. Se kulkee matkassa mukana välillä jopa päivittäin. Luottoreppu odottaa oven suussa uusia seikkailuja ja on aina valmis lähtemään mukaan kaveriksi. Minusta on ihanaa ajatella, että ompelemastani repusta tulee omistajalleen tärkeä ja rakas matkakumppani.
  1. Laadukas ja mukava reppu tuntuu hyvältä selässä. Hyvässä repussa paino jakautuu tasaisesti, eivätkä hihnat purista olkapäitä. Siihen voi nojata. Parhaimmillaan se luo turvallisuuden tunnetta ja tuntuu lämpimältä halaukselta. Hyvä reppu selässä jaksaa kulkea mutkikkaitakin polkuja.
  1. Laukku on käyttöesine, jota jokainen tarvitsee jossain muodossa. Laukuissa on jotain juurevaa ja maanläheistä, jota arvostan. Ne kantavat kaiken sen, mitä mistäkin syystä haluamme pitää mukanamme. Joskus meille riittää vain avaimet ja puhelin. Joskus taas kannamme mukanamme kaiken, mitä tarvitsemme kokonaiseksi kuukaudeksi. Viime päivinä olen myös miettinyt, mitä pakkaisin mukaan, jos yllättäen joutuisin jättämään kotini enkä tietäisi, minne matkani tarkalleen vie. 
  1. Laukut kestävät trendejä armollisemmin kuin vaatteet ja muut asusteet. Tietenkin trendit vaikuttavat myös siihen, millaisia laukkuja näkyy katukuvassa. Myös yhä useampi vastuullinen vaatemerkki kapinoi tiuhaan vaihtuvia mallistoja vastaan. Silti laukut elävät jotenkin jo lähtökohtaisesti hitaammassa todellisuudessa. Ensimmäisen AHTI repun valmistin 9 vuotta sitten. Vaikka AHTI on vuosien aikana kehittynyt ensimmäisestä prototyypistä, malli on silti edelleen tunnistettavissa. En halua enkä jaksa suunnitella koko ajan uusia malleja nopealla tahdilla. Aika ajoin tuoteperheeseen tulee uusi jäsen. Jos tuntuu, että sille on kysyntää ja tarvetta, se saa luvan jäädä. Pitkäksi aikaa.
  1. Käsityönä valmistettu reppu kertoo tarinaa. Sen valmistus ei tapahdu epämääräisissä oloissa liukuhihnatyönä, vaan jokaiseen työvaiheeseen on aikaa paneutua. Minusta on hauskaa ajatella, että jokainen työhuoneeltani lähtevä laukku saa pian ikioman tarinan sen jatkeeksi, jonka minä olen sille jo valmistusvaiheessa antanut.
  1. Huolella valmistettu laukku motivoi pitämään siitä hyvää huolta. Kun se ajan myötä kuluu käytössä, se on korjattavissa.

"Laadukas reppu kestaa aikaa."

Julkaistu Jätä kommentti

Viime hetken joululahja DIY – hauskat käärmeet ylijäämäkankaista

Löytyykö kaapistasi jämäkangaspala tai t-paita, joka ei enää päädy käyttöön? Siitä syntyy helposti veikeä käärme ja nopea viime hetken joululahja.

Koska meillä riitti täytevanua vain käärmeiden päihin, käytin käärmeentäytteenä kuivattuja mustapapuja. Myös kuivatut herneet, riisi tms. käyvät mainiosti. Tällöin käärmettä ei voi pestä, mutta se toimii kauratyynyn tavoin myös hartianlämmittimenä.

Näitä tarvitset:

  • Pala kangasta (20 cm x 35 cm tai isompi)
  • koristenauhan pätkä (10 -15 cm)
  • (täytevanua)
  • kuivattuja papuja, herneitä, riisiä tai kauraa
  • ompelulankaa
  • (2 nappia tai kangastussi)
  • (suppilo)

Silitä kangas ja taita kaksinkerroin. Piirrä käärmeen muoto rennolla otteella suoraan kankaaseen. Leikkaa noin sentin saumavaralla.

"Silitä kangas ja taita kaksinkerroin."

Kiinnitä kieli eli nauhalenksu. Ompele käärmeen kappaleet yhteen oikeat puolet vastakkain. (Muista jättää kääntöaukko.)

"Kiinnitä kieli eli nauhalenksu."

Leikkaa saumavarat hyvin kapeiksi etenkin hännänpäästä ja mutkista. Käännä oikeinpäin. Voit käyttää kääntämiseen apuna esim. kynää. Jos käytät apuna saksia, varo ettet vahingossa puhkaise kangasta.

Täytä kääme. Itse täytin ensin käärmeen pään vanulla ja lopun kuivatuilla mustapavuilla. Suppilo toimi kätevänä apuna täyttämisessä.

"Käytin täytteenä mustapapuja."

Parsi kääntöaukko meilkein kiinni, lisää vielä hieman täytettä ja parsi kokonaan kiini.

Piirrä tai kirjo silmät tai kiinnitä napit silmiksi.

Valmis!

Muita viime hetken joululahjaideoita löydät täältä. Iloista joulun odotusta! <3

Julkaistu 1 kommentti

Korjaajatonttu tuo vastapainoa joulun kulutushysterialle.

"Korjaatonttu auttaa taltuttamaan kulutushysterian."

On vasta sateinen marraskuu, mutta joulu on jo ovella. Moni meistä taitaa haaveilla hitaasta ja tunnelmallisesta joulun odotuksesta, mutta todellisuudessa joulunalusaika on usein aikamoista kulutushysteriaa, kiirettä ja stressiä. Joka puolelta tulvivat mainokset kehottavat meitä hankkimaan lisää tavaraa ja lupaavat niiden tuovan sitä iloa ja joulumieltä, jota etsimme.

Lasten myötä joulun materiaalinen puoli on alkanut häiritsemään ja ahdistamaan itseäni vielä enemmän. Muka harmittoman pikkukrääsän ja sokerin virta tuntuu olevan loputon, jos sille tielle lähtee. Olen päättänyt, että yritän pitää perheemme tästä vyörystä kaukana edes jotenkuten. Ja niinpä, kun esikoisemme oli parivuotias, lähetin kutsun Korjaajatontulle. 

Korjaajatonttu

Joka vuosi 1. joulukuuta vastaavana yönä meille muuttaa asumaan Korjaajatonttu. Tonttu on vieraillut meillä nyt neljänä vuonna ja majailee jossain talomme koloissa jouluaattoon asti. Emme ole koskaan onnistuneet häntä näkemään, mutta joka yö tonttu on korjannut yhden vuoden aikana rikki menneen tavaran. Ihmeellistä! Ja niin tervetullutta vastapainoa joulukiireen ja kulutusjuhlan keskellä.

Lapset odottavat korjaajatonttua joka vuosi ja saatamme muistella häntä myös muina vuodenaikoina: “Äh, tästä mekostahan on sauma auennut. No mutta me voidaan korjata se, tai viimeistään Korjaajatonttu varmasti ompelee mekon ehjäksi.”

Syksyn edetessä alamme kerämään rikkinäisiä tavaroita yhteen paikkaan, jotta korjaajatonttu löytäisi ne sitten helposti. Ja voi sitä riemua, kun aamulla tontun nurkasta löytyy pehmokani, jonka kesällä ironnut häntä ja repsottava korva on taas paikoillaan! Yhtäkkiä vanha ja jo vähän unohtunutkin lelu onkin taas kaikkein paras leikkikaveri.

Sanoisin kuitenkin, ettei Korjaajatontuu ole lainkaan vain lapsiperheiden ystävä. Yhtä hyvin tonttu korjaa nimittäin aikuisten rikkinäisiä lapasia, irronneita kirjojen kanseja, keittiön vaa´an tai hajonneen kulhon. Se on myös mestari vaihtamaan pattereita erilaisiin vekottimiin, etenkin jos niihin pitäisi hankkia erikoispattereita tai ne ovat niin hankalassa paikassa ruuvien takana, ettei niitä itse jaksa kuitenkaan vaihtaa.

"Tavaroiden korjaaminen on rauhoittavaa puuhaa joulukiireiden keskellä."

Rauhoittava rituaali ja japanilainen taidemuoto

En tiedä kuinka kauan meillä vielä uskotaan tonttuihin, mutta haluan vaalia tätä perinnettä sen jälkeenkin, kun joulun taika paljastuu. Toivon, että yhteisistä korjaustalkoista tulee osa meidän perheen jouluperinnettä.

Tavaroiden korjaaminen on ihanan hidas rutiini erityisesti joulun alla. Kun kaikkialla jyllää kulutusvimma, tuntuu hyvältä pysähtyä niiden esineiden äärelle, joita meillä kotona jo on. Sen sijaan,että rikkinäinen esine heitetään pois ja sen tilalle ostetaan uusi, sille voikin antaa uuden elämän. 

Samalla on hyvä tilaisuus käydä läpi kotiamme muutenkin ja karsia ne tavarat, joille meillä ei ole enää käyttöä. Omistamiensa tavaroiden läpikäyminen myös aika tehokkaasti lieventää halua hankkia paljon uutta.

Korjaaminen itsessään on ihanan rauhoittavaa ja mielihyvää tuottavaa puuhaa joulukiireiden vastapainoksi. Iltaisin, kun lapset nukkuvat otan korista esille yhden korjattavan esineen. Välillä pidämme illan pimetessä puolisoni kanssa myös kunnon korjaustalkoot, joissa liimataan, ommellaan, parsitaan ja ruuvaataan. 

Japanissa on muuten olemassa oma taiteenlaji nimeltä kintsugi, joka tarkoittaa perinteisesti rikkoutuneen keramiikkaesineen paikkaamista kullalla. Rikkoutunut astia halutaan korjata mahdollisimman kauniisti ja arvokkaasti. Tällä tavalla voidaan näyttää, että esine voikin korjattuna olla mielenkiintoisempi ja kauniimpi kuin uutena ja virheettömänä. Näkyvä korjaus tuo esille esineen historian ja tekee siitä ainutlaatuisen.

"Korjattu esine voi olla arvokkaampi ja kauniimpi kuin uusi ja virheetön."

Julkaistu 1 kommentti

Aloittamisen vaikeus – miten se voitetaan?

"Aloittamisen vaikeus - miten sen voi voittaa?"

Olen pitkään suunnitellut blogin kirjoittamista, mutta olen yhä uudestaan lykännyt sen aloittamista. Olen tiennyt, että blogin kirjoittaminen on asia, johon haluan ja johon minun kannattaisi ryhtyä. Samaan aikaan alkuun pääseminen on tuntunut niin isolta ja työläältä, että olen keskittynyt mielummin muihin kivoihin tai tuttuihin tehtäviin. Kuulostaako tutulta?

Miksi aloittaminen tuntuu usein niin vaikealta?

Taitaa olla hyvin yleinen tapa, että uuteen tai isoon tehtävään ryhtyminen tuntuu ylitsepääsemättömältä möhkäreeltä. Aloittaminen on hankalaa ja siksi meillä on tapana lykätä etenkin isoja ja epämääräisiä asioita. Usein juuri ne pitkällä tähtäimellä tärkeät tehtävät ovat niitä, joita siirrämme aina vain eteenpäin. Vaikka oikeastaan juuri näiden asioiden aloittaminen voisi käynnistää todellisen muutoksen ja kehityksen.

Kyse ei ole suinkaan laiskuudesta, vaikka se siltä voikin vaikuttaa, vaan hyvin ihnhimillisestä piirteestä: Uuden asian aloittaminen on aina muutos ja muutokseen liittyy usein pelkoa ja epävarmuutta. Projekti saattaa tuntua kovin vaikealta tai isolta ja epämääräiseltä, ja siihen liittyy epäonnistumisen mahdollisuus. On luonnollista, että yritämme päästä eroon näistä ikävistä tunteista suuntaamalla huomiomme kivempiin ja helpompiin hommiin, joista on luvassa nopea palkinto.

Oletko itse koskaan lykännyt ison tehtävän aloittamista siivoamalla esim. työpistettä tai surffaamalla netissä? Jep, tällä hetkellä keskeneräinen työhuoneeni on varsin mainio tekosyy alkaa siivoilemaan ja järjestelemään tavaroita juuri silloin, kun olisi aikaa kirjoittaa.

"Miksi uuden asian aloittaminen tuntuu niin vaikealta?"

Laske rimaa ja tee aloittamisesta niin helppoa kuin mahdollista.

Koska olen päättänyt, että julkaisen ensimmäisen blogikirjoitukseni tänä syksynä, minun on jotenkin päästävä alkuun.

Alkuun pääsesmistä kuulema helpottaa se, että laskee riman niin alas kuin vain kehtaa. Olen siis antanut itselleni luvan kirjoittaa maailman huonoimman blogikirjoituksen. Se on silti parempi saavutus, kuin että en kirjoittaisi mitään.

Tehtävä kannattaa myös pilkkoa pieniin osiin ja asettaa itselleen alkuun mitättömän pieni tavoite. Otsikko saa aluksi riittää. Kun olen seuraavana päivänä kirjoittanut pari lausetta ja joitakin ajatuksia rankalaisilla viivoilla, alkaa jo tuntua hiukan helpommalta.

Kolmantena päivänä käsken sisäisen kriitikkoni olemaan hiljaa ja katsomaan kokonaan muualle ja suollan tekstiä täysin sen mukaan, mitä päähäni pälkähtää. Hienosäätämisen aika on myöhemmin. “Write like nobody is reading.” Se on vapauttava ohje, jonka olen napannut jostain. Toimii.

Se toimii myös monessa muussa tilanteessa, kun aloittaminen tuntuu vaikealta. Kun esimerkiksi pyörittelen päässä ja paperilla uutta laukkumallia, kaikki on mahdollista ja sallittua. Realistisen arvioinnin ja tarkastelun aika on vasta myöhemmin.

Myös pienien askelien aikatauluttaminen ja aikaraamin asettaminen voi auttaa. Minun ei tarvitse saada tätä tekstiä kerralla valmiiksi eikä etenkään julkaisukelpoiseksi. Itse asiassa kirjoitan tätä tänään vielä viisi minuuttia ja sitten lopetan tältä erältä. Kun palaan tekstini ääreen huomenna, on toivottavasti paljon helpompaa hioa ja viilata sitä.

"Aloittamisen vaikeus - tekemällä oppii."

Tekemällä oppii.

Saksan kielessä löytyy rohkaiseva sanonta: “Kulkijalle polku asettuu jalkojen alle.” Minun ei tarvitse olla valmis, ennen kuin otan ensimmäisen askeleen. Kun alan tekemään, tie ja työkalut kyllä löytyvät ja hioutuvat. Harjoitteleminen sujuu lopulta parhaiten tehdessä.

Oikeastaan olen noudattanut tätä ohjenuoraa koko yrittäjätaipaleellani. En todellakaan ollut valmis, kun täytin toiminimen perustamisilmoituksen. Mutta minulla oli unelma, että jonain päivänä minulla olisi oma pieni yritys ja työhuone jossain kaukana kaupungin melusta ja kiireestä. Siellä työskentelisin hiljaisuudessa ja omassa tahdissa ja valmistaisin kauniita ja kestäviä käyttöesineitä, jotka toisivat iloa niin minulle itselleni kuin niiden omistajille.

Jos olisin miettinyt enemmän ja miettinyt etenkin, mikä kaikki voisi mennä pieleen, en välttämättä olisi ryhtynyt yrittäjäksi ollenkaan. Olen oppinut monta asiaa kantapään kautta ja varmasti joskus olisin voinut toimia fiksummin, mutta tässä sitä nyt kuitenkin ollaan ihan tyytyväisenä ja hengissä edelleen. Jos kaikki olisi mennyt mönkään, tai jos se edelleen menee, voin murehtia sitä sitten ja tehdä tarpeen tullen korjaavia liikkeitä. Harvoin jälkeenpäin harmittaa se, mitä on tehnyt vaan se, mitä on jättänyt tekemättä.