Julkaistu Jätä kommentti

Kantoliinasta laukku – säilytä kantoajan muisto

"Sailyta kantoajan muisto ja teeta kantoliinasta laukku tai reppu."

Kantoliinasta laukku -palvelu. Idea tuli alunperin yhdeltä asiakkaalta, jonka lapsi oli kasvanut ulos kantoliinasta. Liinasta, joka oli edelleen rakas ja täynnä muistoja. Se oli lukemattomia kertoja tuonut lohtua, turvaa ja helpotusta sekä lapselle että kantajalle. Äiti ei halunnut luopua liinasta, johon kiteytyi niin monta tärkeää muistoa. Mutta ei hän sitä halunnut jättää kaappiinkaan virumaan.

Syntyi ajatus: Mitä jos voisikin jatkaa kantamista? Voisiko kantoliinasta teettää repun?

Kantoliinat ovat laadukkaita kankaita, jotka on tehty kantamaan

Kantoliinat ovat ihmeellisiä. Samalla vahvoja ja pehmeitä. Kuinka usein rakas kantoliina onkaan pelastanut tunteja, kokonaisia päiviä. Vatsakivut, hampaiden puhkeamiset, hulinavaiheet ja sairastelut ovat helpottaneet kantamalla.

"Kantamisen ei tarvitse loppua, kun vauva on kasvanut kantoliinasta ulos."

Vaikka kantamisen ei tarvitse päättyä vielä vauva-aikaan, jossain vaiheessa lapsi kasvaa ulos kantoliinasta. Rakkaimmasta kantoliinasta voi olla vaikeaa luopua kokonaan, mutta olisi sääli jättää se kaappiin pölyttymään.

Kantoliinakankaat ovat pääasiassa erittäin kestäviä ja laadukkaita kankaita. Ja kyllä, niin kauniita. Kantoliinat ovat tehty kantamaan, joten ne sopivat mainiosti myös laukku- ja reppukankaiksi. Kantaminen voi siis saada uudon muodon, sen ei tarvitse loppua kokonaan. Olen viime vuosien aikana ommellut asiakkaiden kantoliinoista useita eri laukkumalleja MUUTEn mallistosta. Kauniista liinoista on syntynyt toinen toista upeampia uniikkeja laukkuja ja reppuja.

"Jokaisesta kantoliinasta valmistuu ainutlaatuinen laukku, jossa kantoliinan ominaisuudet ja kuviointi on otettu huomioon."

Soveltuuko oma kantoliinani laukkukankaaksi?

Laukkukankaaksi sopivat moneenlaiset materiaalit. Tärkeää on, että kangas on tiiviskudontainen. Laukku voidaan valmistaa joko kokonaan liinakankaasta tai sitten kantoliinaa voi hyödyntää laukun etutaskuna. Jos liina on hyvin herkkä tai siihen tulee helposti lankajuoksuja, voi olla parempi ajatus käyttää sitä vain laukun etutaskussa.

Ennen ompelua kantoliinaan kiinnitetään tukikangas antamaan laukulle lisää ryhtiä. Jokaisen kantoliinan kuviointi sommitellaan huolella laukkuun sopivaksi ja jokainen laukku vuoritetaan liinakankaan sävyihin sopivalla vuorikankaalla. Yhdestä kantoliinasta voidaan valmistaa useampikin laukku tai reppu vaikka sinulle ja lapsellesi. Ylijäänneen liinaosan lähetän valmiin laukun mukana takaisin sinulle.

Mikäli sinua mietityttää, soveltuuko kantoliinasi laukkukankaaksi, voit myös lähettää minulle etukäteen viestiä osoitteeseen annika(at)muute.fi tai yhteyslomakkeen kautta.

"Teeta liinastasi uniikki reppu."

Kantoliinasta laukku -palvelu

Tarjoan Kantoliinasta laukku -palvelua jaksoittain, 2-3 kertaa vuodessa. Sinä aikana kantoliinalaukut ovat tilattavissa MUUTEn verkkokaupasta. Seuraavan kerran palvelu on auki 20.-25.9.2023.

Saat tilauksen jälkeen postitustiedot, jotta voit lähettää oman kantoliinasi laukkupajalleni Suomenlinnaan. Olen sinuun yhteydessä sähköpostitse, kun liina on saapunut perille ja voimme sopia laukkusi yksityiskohdista. Jokaisesta kantoliinasta valmistuu ainutlaatuinen laukku, jossa kantoliinan ominaisuudet ja kuviointi on otettu huomioon.

"Kantoliinasta voi vaikka teettaa itselleen laukun."

Kantaminen on ollut tärkeää osaa omaa äitiyttäni

Kantoliinasta laukku -palvelu on itselleni hyvin tärkeä ja rakas projekti, sillä olen kantanut molempia lapsiani heidän ollessaan pienempiä. Itse asiassa esikoiseni oli vaunuista täyskieltäytyjä, joka viihtyi pitkään ainoastaan sylissä, mahdollisimman lähekkäin. Niinpä liinailusta tuli nopeasti tärkeä osa äitiyttäni. Se helpotti omaa arkeani, auttoi rauhoittamaan levotonta vauvaa ja myöhemmin raivoavaa taaperoa. Kantaminen tuntui luonnolliselta tavalta pitää lähellä ja aistia lapsen tarpeita. Tiesitkö, että olen jopa ommellut reppuja lapsi kantoliinassa?

Nyt nautin siitä, kun saan antaa näille ihmeellisille liinoille uuden elämän laukkuna tai reppuna.

"Ompeleminen onnistuu lapsi kantoliinassa."
Julkaistu Jätä kommentti

Viime hetken joululahja DIY – hauskat käärmeet ylijäämäkankaista

Löytyykö kaapistasi jämäkangaspala tai t-paita, joka ei enää päädy käyttöön? Siitä syntyy helposti veikeä käärme ja nopea viime hetken joululahja.

Koska meillä riitti täytevanua vain käärmeiden päihin, käytin käärmeentäytteenä kuivattuja mustapapuja. Myös kuivatut herneet, riisi tms. käyvät mainiosti. Tällöin käärmettä ei voi pestä, mutta se toimii kauratyynyn tavoin myös hartianlämmittimenä.

Näitä tarvitset:

  • Pala kangasta (20 cm x 35 cm tai isompi)
  • koristenauhan pätkä (10 -15 cm)
  • (täytevanua)
  • kuivattuja papuja, herneitä, riisiä tai kauraa
  • ompelulankaa
  • (2 nappia tai kangastussi)
  • (suppilo)

Silitä kangas ja taita kaksinkerroin. Piirrä käärmeen muoto rennolla otteella suoraan kankaaseen. Leikkaa noin sentin saumavaralla.

"Silitä kangas ja taita kaksinkerroin."

Kiinnitä kieli eli nauhalenksu. Ompele käärmeen kappaleet yhteen oikeat puolet vastakkain. (Muista jättää kääntöaukko.)

"Kiinnitä kieli eli nauhalenksu."

Leikkaa saumavarat hyvin kapeiksi etenkin hännänpäästä ja mutkista. Käännä oikeinpäin. Voit käyttää kääntämiseen apuna esim. kynää. Jos käytät apuna saksia, varo ettet vahingossa puhkaise kangasta.

Täytä kääme. Itse täytin ensin käärmeen pään vanulla ja lopun kuivatuilla mustapavuilla. Suppilo toimi kätevänä apuna täyttämisessä.

"Käytin täytteenä mustapapuja."

Parsi kääntöaukko meilkein kiinni, lisää vielä hieman täytettä ja parsi kokonaan kiini.

Piirrä tai kirjo silmät tai kiinnitä napit silmiksi.

Valmis!

Muita viime hetken joululahjaideoita löydät täältä. Iloista joulun odotusta! <3

Julkaistu 1 kommentti

Korjaajatonttu tuo vastapainoa joulun kulutushysterialle.

"Korjaatonttu auttaa taltuttamaan kulutushysterian."

On vasta sateinen marraskuu, mutta joulu on jo ovella. Moni meistä taitaa haaveilla hitaasta ja tunnelmallisesta joulun odotuksesta, mutta todellisuudessa joulunalusaika on usein aikamoista kulutushysteriaa, kiirettä ja stressiä. Joka puolelta tulvivat mainokset kehottavat meitä hankkimaan lisää tavaraa ja lupaavat niiden tuovan sitä iloa ja joulumieltä, jota etsimme.

Lasten myötä joulun materiaalinen puoli on alkanut häiritsemään ja ahdistamaan itseäni vielä enemmän. Muka harmittoman pikkukrääsän ja sokerin virta tuntuu olevan loputon, jos sille tielle lähtee. Olen jotenkuten yrittänyt estää tämän vyöryn pääsyä kotiimme. Ja vaikka en aina siinä onnistukaan, minulla on tukenani eräs apulainen. Nimittäin, kun esikoisemme oli parivuotias, lähetin kutsun Korjaajatontulle. 

Korjaajatonttu

Joka vuosi 1. joulukuuta vastaavana yönä meille muuttaa asumaan Korjaajatonttu. Tonttu on vieraillut meillä nyt jo pian kuutena vuonna ja majailee jossain talomme koloissa jouluaattoon asti. Emme ole koskaan onnistuneet häntä näkemään, mutta joka yö tonttu on korjannut yhden vuoden aikana rikki menneen tavaran. Ihmeellistä! Ja niin tervetullutta vastapainoa joulukiireen ja kulutusjuhlan keskellä.

Lapset odottavat korjaajatonttua joka vuosi ja saatamme muistella häntä myös muina vuodenaikoina: “Äh, tästä mekostahan on sauma auennut. No mutta me voidaan korjata se, tai viimeistään Korjaajatonttu varmasti ompelee mekon ehjäksi.”

Syksyn edetessä alamme kerämään rikkinäisiä tavaroita yhteen paikkaan, jotta korjaajatonttu löytäisi ne sitten helposti. Ja voi sitä riemua, kun aamulla tontun nurkasta löytyy pehmokani, jonka kesällä ironnut häntä ja repsottava korva on taas paikoillaan! Yhtäkkiä vanha ja jo vähän unohtunutkin lelu onkin taas kaikkein paras leikkikaveri.

Sanoisin kuitenkin, ettei Korjaajatontuu ole lainkaan vain lapsiperheiden ystävä. Yhtä hyvin tonttu korjaa nimittäin aikuisten rikkinäisiä lapasia, irronneita kirjojen kanseja, keittiön vaa´an tai hajonneen kulhon. Se on myös mestari vaihtamaan pattereita erilaisiin vekottimiin, etenkin jos niihin pitäisi hankkia erikoispattereita tai ne ovat niin hankalassa paikassa ruuvien takana, ettei niitä itse jaksa kuitenkaan vaihtaa.

"Tavaroiden korjaaminen on rauhoittavaa puuhaa joulukiireiden keskellä."

Rauhoittava rituaali ja japanilainen taidemuoto

En tiedä kuinka kauan meillä vielä uskotaan tonttuihin, mutta haluan vaalia tätä perinnettä sen jälkeenkin, kun joulun taika paljastuu. Toivon, että yhteisistä korjaustalkoista tulee osa meidän perheen jouluperinnettä.

Tavaroiden korjaaminen on ihanan hidas rutiini erityisesti joulun alla. Kun kaikkialla jyllää kulutusvimma, tuntuu hyvältä pysähtyä niiden esineiden äärelle, joita meillä kotona jo on. Sen sijaan,että rikkinäinen esine heitetään pois ja sen tilalle ostetaan uusi, sille voikin antaa uuden elämän. 

Samalla on hyvä tilaisuus käydä läpi kotia muutenkin ja karsia ne tavarat, joille meillä ei ole enää käyttöä. Omistamiensa tavaroiden läpikäyminen myös aika tehokkaasti lieventää halua hankkia paljon uutta.

Korjaaminen itsessään on ihanan rauhoittavaa ja mielihyvää tuottavaa puuhaa joulukiireiden vastapainoksi. Iltaisin, kun lapset nukkuvat otan korista esille yhden korjattavan esineen. Välillä pidämme illan pimetessä puolisoni kanssa myös kunnon korjaustalkoot, joissa liimataan, ommellaan, parsitaan ja ruuvaataan. 

Olen muuten saanut yhä enenevässä määrin kyselyitä, korjaisinko piktään käytössä olleita MUUTE-laukkuja. Uskallan väittää, että kyseessä ei ole siitä, että laukkujen laatu olisi heikentynyt eivätkä ne kestä käytössä. Päinvastoin, yhä useampi on asiakas on todennut että laadukas ja hyväksi todettu tuote kannattaa korjata.

Ja korjaanhan minä – oikein mielelläni. Jotta laukkujen ja reppujen huollosta tulisi mahdollisimman helppoa niin asiakkaan kuin minun näkökulmasta, avasin verkkokaupan yhteyteen MUUTEn oman korjauspalvelun.

"Korjattu esine voi olla arvokkaampi ja kauniimpi kuin uusi ja virheetön."

Japanissa on muuten olemassa oma taiteenlaji nimeltä kintsugi, joka tarkoittaa perinteisesti rikkoutuneen keramiikkaesineen paikkaamista kullalla. Rikkoutunut astia halutaan korjata mahdollisimman kauniisti ja arvokkaasti. Tällä tavalla voidaan näyttää, että esine voikin korjattuna olla mielenkiintoisempi ja kauniimpi kuin uutena ja virheettömänä. Näkyvä korjaus tuo esille esineen historian ja tekee siitä ainutlaatuisen.

Julkaistu 1 kommentti

Aloittamisen vaikeus – miten se voitetaan?

"Aloittamisen vaikeus - miten sen voi voittaa?"

Olen pitkään suunnitellut blogin kirjoittamista, mutta olen yhä uudestaan lykännyt sen aloittamista. Olen tiennyt, että blogin kirjoittaminen on asia, johon haluan ja johon minun kannattaisi ryhtyä. Samaan aikaan alkuun pääseminen on tuntunut niin isolta ja työläältä, että olen keskittynyt mielummin muihin kivoihin tai tuttuihin tehtäviin. Kuulostaako tutulta?

Miksi aloittaminen tuntuu usein niin vaikealta?

Taitaa olla hyvin yleinen tapa, että uuteen tai isoon tehtävään ryhtyminen tuntuu ylitsepääsemättömältä möhkäreeltä. Aloittaminen on hankalaa ja siksi meillä on tapana lykätä etenkin isoja ja epämääräisiä asioita. Usein juuri ne pitkällä tähtäimellä tärkeät tehtävät ovat niitä, joita siirrämme aina vain eteenpäin. Vaikka oikeastaan juuri näiden asioiden aloittaminen voisi käynnistää todellisen muutoksen ja kehityksen.

Kyse ei ole suinkaan laiskuudesta, vaikka se siltä voikin vaikuttaa, vaan hyvin ihnhimillisestä piirteestä: Uuden asian aloittaminen on aina muutos ja muutokseen liittyy usein pelkoa ja epävarmuutta. Projekti saattaa tuntua kovin vaikealta tai isolta ja epämääräiseltä, ja siihen liittyy epäonnistumisen mahdollisuus. On luonnollista, että yritämme päästä eroon näistä ikävistä tunteista suuntaamalla huomiomme kivempiin ja helpompiin hommiin, joista on luvassa nopea palkinto.

Oletko itse koskaan lykännyt ison tehtävän aloittamista siivoamalla esim. työpistettä tai surffaamalla netissä? Jep, tällä hetkellä keskeneräinen työhuoneeni on varsin mainio tekosyy alkaa siivoilemaan ja järjestelemään tavaroita juuri silloin, kun olisi aikaa kirjoittaa.

"Miksi uuden asian aloittaminen tuntuu niin vaikealta?"

Laske rimaa ja tee aloittamisesta niin helppoa kuin mahdollista.

Koska olen päättänyt, että julkaisen ensimmäisen blogikirjoitukseni tänä syksynä, minun on jotenkin päästävä alkuun.

Alkuun pääsesmistä kuulema helpottaa se, että laskee riman niin alas kuin vain kehtaa. Olen siis antanut itselleni luvan kirjoittaa maailman huonoimman blogikirjoituksen. Se on silti parempi saavutus, kuin että en kirjoittaisi mitään.

Tehtävä kannattaa myös pilkkoa pieniin osiin ja asettaa itselleen alkuun mitättömän pieni tavoite. Otsikko saa aluksi riittää. Kun olen seuraavana päivänä kirjoittanut pari lausetta ja joitakin ajatuksia rankalaisilla viivoilla, alkaa jo tuntua hiukan helpommalta.

Kolmantena päivänä käsken sisäisen kriitikkoni olemaan hiljaa ja katsomaan kokonaan muualle ja suollan tekstiä täysin sen mukaan, mitä päähäni pälkähtää. Hienosäätämisen aika on myöhemmin. “Write like nobody is reading.” Se on vapauttava ohje, jonka olen napannut jostain. Toimii.

Se toimii myös monessa muussa tilanteessa, kun aloittaminen tuntuu vaikealta. Kun esimerkiksi pyörittelen päässä ja paperilla uutta laukkumallia, kaikki on mahdollista ja sallittua. Realistisen arvioinnin ja tarkastelun aika on vasta myöhemmin.

Myös pienien askelien aikatauluttaminen ja aikaraamin asettaminen voi auttaa. Minun ei tarvitse saada tätä tekstiä kerralla valmiiksi eikä etenkään julkaisukelpoiseksi. Itse asiassa kirjoitan tätä tänään vielä viisi minuuttia ja sitten lopetan tältä erältä. Kun palaan tekstini ääreen huomenna, on toivottavasti paljon helpompaa hioa ja viilata sitä.

"Aloittamisen vaikeus - tekemällä oppii."

Tekemällä oppii.

Saksan kielessä löytyy rohkaiseva sanonta: “Kulkijalle polku asettuu jalkojen alle.” Minun ei tarvitse olla valmis, ennen kuin otan ensimmäisen askeleen. Kun alan tekemään, tie ja työkalut kyllä löytyvät ja hioutuvat. Harjoitteleminen sujuu lopulta parhaiten tehdessä.

Oikeastaan olen noudattanut tätä ohjenuoraa koko yrittäjätaipaleellani. En todellakaan ollut valmis, kun täytin toiminimen perustamisilmoituksen. Mutta minulla oli unelma, että jonain päivänä minulla olisi oma pieni yritys ja työhuone jossain kaukana kaupungin melusta ja kiireestä. Siellä työskentelisin hiljaisuudessa ja omassa tahdissa ja valmistaisin kauniita ja kestäviä käyttöesineitä, jotka toisivat iloa niin minulle itselleni kuin niiden omistajille.

Jos olisin miettinyt enemmän ja miettinyt etenkin, mikä kaikki voisi mennä pieleen, en välttämättä olisi ryhtynyt yrittäjäksi ollenkaan. Olen oppinut monta asiaa kantapään kautta ja varmasti joskus olisin voinut toimia fiksummin, mutta tässä sitä nyt kuitenkin ollaan ihan tyytyväisenä ja hengissä edelleen. Jos kaikki olisi mennyt mönkään, tai jos se edelleen menee, voin murehtia sitä sitten ja tehdä tarpeen tullen korjaavia liikkeitä. Harvoin jälkeenpäin harmittaa se, mitä on tehnyt vaan se, mitä on jättänyt tekemättä.